Vesivoima

Vesivoiman erityisominaisuus muihin uusiutuviin nähden on säädettävyys: turbiinit voidaan käynnistää ja pysäyttää nopeasti, ja allasvarasto mahdollistaa tuotannon ajoittamisen kalliille tunneille. Käytännössä vesivoima ottaa Nord Poolissa harvoin tappioita — se aktivoituu vain kun hinta ylittää sen kustannustason.

Suomen vesivoimalat sijoittuvat pääosin Pohjois-Suomeen (Kemijoki, Iijoki, Oulujoki). Vesivarastojen (patoaltaiden) taso vaihtelee vuodenaikojen ja sademäärän mukaan. Kuivan vuoden jälkeen vesivoima voi olla niukka, kostean vuoden jälkeen runsas.

Vesivoiman roolina on tasapainottaa tuulivoiman vaihtelua: kun tuulee vähän, vesivoimaa tuotetaan enemmän ja päinvastoin. Yhdessä ne muodostavat suurimman osan Suomen uusiutuvasta sähköstä.

Vesivoiman erityisasema sähköjärjestelmässä

Vesivoima on uusiutuvista ainoa, jonka tuotantoa voidaan säätää nopeasti kysynnän mukaan. Padon alla oleva vesi säilyy "akkuna" — pato aukeaa kun sähköä tarvitaan, suljetaan kun ei. Käynnistys- ja pysäytysaika on muutamia minuutteja (vrt. ydinvoima: tunteja).

Tämä tekee vesivoimasta sähköjärjestelmän tasapainottajan. Tuulivoiman vaihdellessa vesivoima paikkaa — tuulisina öinä varastot täyttyvät (tuotantoa säästetään), tyyninä päivinä varastot vapautetaan. Yhdessä tuuli + vesi muodostavat luotettavan uusiutuvan kokonaisuuden.

Suomen suurimmat vesivoimayhtiöt

Pohjois-Suomen jokivoimalat — Kemijoki Oy (Kemijoki, osa Oulujoki), Vattenfall (Ii, Oulu, Jolma) ja Fortum (useita jokiosuuksia).

Suurimmat yksittäiset: Vuolteenlampi (Kemijoki, 70 MW), Petäjäskoski (Kemijoki, 177 MW), Jylhämä (Oulujoki, 60 MW).

Suomen vesivoimakapasiteetti noin 3 200 MW. Vuosituotanto 15–17 TWh — vaihtelee sateiden mukaan (jopa ±25 %).

Vesivoima ja pörssihinta

Vesivoima seuraa pörssihintaa: tuotantoa säädetään markkinahinnan mukaan, koska varastot sallivat ajoittamisen. Vesivoima pyörii yleensä täydellä teholla aamu- ja iltapiikeissä ja vähennetyllä teholla yöllä.

Kuivat vuodet (esim. 2018) nostavat pörssihintaa merkittävästi — Suomen koko sähköjärjestelmän kokonaistuotanto laskee, siirtotarve Ruotsista kasvaa. Vastaavasti kostea vuosi (esim. 2024) laskee hintoja ja Suomi voi ajoittain viedä sähköä Ruotsiin tai Viroon.